Alun perin peliteorian kehittivät John von Neumann ja Oskar Morgenstern vuonna 1944.
Peliteoriaa on sovellettu monilla aloilla, kuten taloustiede, politiikka ja biologia.
Peliteoria käsittelee strategioita ja päätöksiä, jotka jokainen pelaaja on tehnyt pelissä.
Pelien teoriassa on Nash -tasapainon käsite, joka selittää tilanteen, jossa kukin pelaaja on valinnut itselleen parhaan strategian.
Peliteoriaa voidaan käyttää myös kuluttajien ja tuottajien käyttäytymisen analysointiin markkinoilla.
Pokeripeleissä peliteoriaa voidaan käyttää arvioimaan mahdollisuudet voittaa jokaiselta pelaajalta kortin perusteella.
Peliteoriaa voidaan käyttää myös poliittisten päätösten, kuten presidentinvaalien tai julkisen politiikan, analysointiin.
Pelien teoriassa on nollasummapeli, joka tarkoittaa, että jos yksi pelaaja voittaa, toinen pelaaja häviää.
Peliteoriaa voidaan käyttää myös kansainvälisten suhteiden suhteiden analysointiin.
Pelien teoriassa on vankien dilemma käsite, joka kuvaa tilannetta, jossa kahden ihmisen, jotka eivät tunne toisiaan, on päätettävä, työskentelevätkö yhdessä vai ei.
