Uuden järjestyksen aikana presidentti Soeharto hallitsi Indonesiaa 32 vuotta, vuosina 1967-1998.
Uuden tilauksen aikana hallitus hallitsi Indonesian joukkotiedotusvälineitä, eikä lehdistövapautta ollut.
Uuden järjestyksen aikana poliittiset puolueet sallittiin vain yhdelle puolueelle, nimittäin työryhmälle (Golkar).
Suharto tunnetaan erittäin autoritaarisena johtajana ja hänellä on tiukka valvonta yhteiskunnalle ja hallitukselle.
Uuden järjestyksen aikana turvallisuusjoukot pidätettiin, kidutettiin ja jopa tappoivat monet hallituksen aktivistit ja kriitikot.
Vaikka Suharto johti Indonesiaa yli kolme vuosikymmentä, ihmiset eivät koskaan valinneet häntä suoraan.
Suharton rahallisen kehityksen niminen talouspolitiikka onnistui lisäämään Indonesian talouskasvua, mutta aiheutti myös ongelmia, kuten korruptio ja suuri sosiaalinen eriarvoisuus.
Vuonna 1998 Indonesiassa tapahtui mellakoita ja massiivisia mielenosoituksia, jotka lopulta pakottivat Suharton eroamaan hänen asemastaan.
Kun Suharto erottui, Indonesia kokenut siirtymäkauden demokratiaa kohti, jonka väri oli poliittinen uudistus ja perustuslailliset muutokset.
Vaikka demokratia on toteutettu Indonesiassa, hallituksen suorittama autoritaariset toimet ovat edelleen joitain autoritaarisia toimia, kuten ihmisoikeuksien loukkaukset ja vähemmistöryhmien vainot.
