Utilitarismi on eettinen teoria, jossa todetaan, että oikea toiminta on toiminta, joka tuottaa suurimman hyödyn ihmisille.
Utilitarismin käsite esitteli ensimmäisen kerran brittiläisen filosofi Jeremy Benthamin 1800 -luvulla.
Bentham kehittää utilitarismin periaatetta ehdottamalla ajatusta, että ihmisen onnellisuus on heidän olemassaolonsa päätavoite, ja kaikki toimet on mitattava sen positiivisen vaikutuksen perusteella ihmisen onnellisuuteen.
Indonesian yhteydessä utilitarismia on käytetty monissa julkisissa politiikoissa, kuten infrastruktuurin kehittämisessä ja ympäristönsuojelussa.
Utilitarismin soveltaminen infrastruktuurin kehittämispolitiikkaan voidaan nähdä hallituksen pyrkimyksistä lisätä julkisen liikenteen saavutettavuutta ja mukavuutta, jonka odotetaan parantavan yhteisön hyvinvointia.
Samaan aikaan utilitarismin soveltaminen ympäristönsuojeluun voidaan nähdä hallituksen pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja parantaa ilmanlaatua, jonka odotetaan parantavan ihmisen yleisesti hyvinvointia.
Utilitarismin kritiikki esiintyi kuitenkin myös Indonesiassa, etenkin ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden yhteydessä.
Jotkut kriitikot katsovat utilitarismin olevan liian keskittynyt enemmistön eduihin ja jättävät huomiotta vähemmistön edut.
Lisäksi kriitikot korostavat myös etujen ja tappioiden mittaamisen ongelmaa, joita on usein vaikea mitata objektiivisesti.
Siitä huolimatta utilitarismi on edelleen yksi tärkeimmistä eettisistä teorioista Indonesian tilanteessa, ja sitä käytetään oppaana monissa julkisissa politiikoissa.
